Lyhyt valitus siitä, mitä kaikkea haluan ;_; Päätin tehdä budjetin, että ostan vain tietyllä summalla tavaraa / kuukausi. Tällä hetkellä se olisi 40 euroa - 20 kuun alussa ja 20 kuun puolessa välissä. Nyt näitä julkaisuja sitten tulee..
Buonon minialbumi - viimeksi HMV:llä tuli superkiva kuva mukana. HMV:n postikulut </3 Yök.
Ultra Smart konsertti - konsertit on pahuksen kalliita ;_; siihen ei olisi välttämättä edes varaa, ellei nyt suunnitelmat muutu..
Tuleva konserttikiertue.... MoMusuilla siis. Toivottavasti S/mileagella ei tule tai tämä tyttö on tuhottu. Meimi on ihana! ;_;
MoMusujen tuleva albumi... Kappaleet on tähän mennessä hyviä... Singlet nimittäin.
AKB albumi...
Ja tällä hetkellä tarjoilen Shugo Chara musikaalista isoja summia koska en ole nähnyt sitä myynnissä missään muualla... + Odotan Hello-Onlinesta vastausta mitä kaikkea saan yhdeltä myyjältä. No, tämä säästökuuri alkaa sitten ensikuussa.
torstai 21. kesäkuuta 2012
maanantai 21. toukokuuta 2012
Tipuja
Tänään paketissa tuli neljä levyä, jotka tilasin ennakkoon. Eli, Morning Musumen Pyoco Pyoco Ultra, S/mileagen Chotto Matte Kudasai, Buono!n Deep Mind & Dream Morning Musumen Shining Butterfly. Iloinen ilmeeni muuttui äkkiä erittäin surulliseksi. Mitä tämä on olevinaan?
Ei taustaa (ei se nyt haittaa kamalasti) eikä sivulla ole pahuksen nimeä! Eli pakko käyttää obia! Uusimman singlen kanssa tulee siis olemaan aina hurjan hauskaa, kun saa pelätä sitä, että obi lähtee lentoon. Tai kun singleä kuuntelee. Olisi kurja katsella sitä, että hyllyssä on yksi levy ilman mitään tietoa siitä mikä sen pitäisi olla.
Omasta mielestäni tämä nykyinen ratkaisu on huono. Vaikka täytyy myöntää, että säästetäänhän tällä tavalla paperia. Mutta jos obin saisi edes taiteiltua tuonne sisälle... ;_;
Alunperin ajatuksenani oli tilata kaikki Pyocon versiot (koska 10 gen on rakkaus!) mutta tuntuu vähän siltä, etten taidakaan..
1. Pyoco Pyoco Ultra
Pyoco Pyoco Ultra (tai kuten minä kutsun - Pyoko Pyoko) tuntuu olevan Morning Musumen vihatuin single tähän asti. Tai ei pidetyin, jos vihaa voi kutsua liian vahvaksi sanaksi. Ihmisten kommentteja lukiessani voisin melkein sanoa, että vihan puolelle osa kommenteista menee.
Itse kuulun kuitenkin siihen pieneen ryhmään joka pitää Pyocosta! Kappaleesta on tullut minun "hyvänmielen kappale" jota kuuntelen aamuisin energian keräämiseen!
Okei, mennään itse kappaleeseen. Itse en löydä kappaleesta mitään huonoa. Soolojaot ovat ihan jees, jokaisella on itselleen sopiva osa. Tietenkin se voisi olla "reilummin", mutta itse olen tottunut siihen että on muutama, jotka saavat sooloja enemmän ja hyväksyn asian. Tilanne voisi olla huonomminkin kappaleessa.
Itse pidän energisyydestä ja vaikka kappale on iloinen, se ei mene lastenmusiikin tasolle. Mielestäni MiniMoni on enemmän tätä lastenmusiikkia ja Pyoco ei mene lähellekään sitä. Kappaleessa on vain energiaa, joka saa hyvälle mielellä.
En nyt osaa sanoa muuta. Kaikki on mielestäni ihan älyttömän hyvää! Sanoisin, että kappale on viime vuosien paras. Ja mielestäni kappale on myös ylipäätään Morning Musumen yksi parhaista. Voi johtua siitä, että en juurikaan ole tykästynyt "emo-musume" kauteen, kappaleet ovat ihan ok, mutta "genki-musume" vetoaa paremmin.
2. Kanashiki koi no Melody
Okei, singlen loistavuus jatkuu. Vaikka kappale ei ole enää iloinen, se on mukaansatempaava. Melodia on ihan parasta. Vähän OK YEAH kappaleen tapaista. KknM on kappale jota on nyt tullut kuunneltua melko paljon. Ei kuitenkaan lähes yhtä paljoa kuin Pyocoa. B-sidet singleillä ei yleensä ole olleet niin ihmeellisiä. Niistä ehkä aluksi tykkää, sitten.. no, siihen se jää. Muutamia kertoja kuuntelee, mutta sitten ei enää jaksa. Itse olen kuunnellut KknM kappaletta ilmestymisestä asti ja kyllästymistä ei ole tullut. On vain muutama B-side, jonka kanssa on käynyt samoin.
3. Pyoco Pyoco Ultra instrumental
Enerigaa! Instrumentalia voisi melkeinpä kuunnella ihan vain tälläisenään. Ihan loistava! Yleensä instrumentalit ovat olleet minulle iloisia poikkeuksia ja niin myös tämäkin. Toimii hyvin! Tykkään etenkin kertosäkeestä, mutta ei muissakaan kohdissa mitään vikaa ole. Välillä musiikin stoppaus kokonaan tuntui hassulta, mutta ei se tosiaan haitannut.
DVD: Pyoco Pyoco Ultra Close-up + Harunan ja Ayumin haastattelu
Päätin arvostella koko DVD:n samassa, sillä en kuitenkaan ymmärrä läheskään kaikkea, mitä Haruna ja Ayumi sanoo, joten..
Ah, nyt haluaisin nähdä jokaisen close-upin erikeen! Eripon vaikuttaa kehittyneen ihan kamalasti! Mielestäni tässä kaikkien yhteisesssä close-upissa Eripon on ehdottomasti paras. Onhan mahdollista, että vain Eriponin parhaat osat on otettu mukaan, mutta olen ihan "wou!". Haruna ja Zukki tulevat hyvinä perässä. Tietenkin myös Risa, Reina, Sayu ja Aika ovat hyviä, mutta mielestäni tuntuu, että heidän close-uppinsa on sen vanhan toistoa. Se tuntuu.. jo nähdyltä. Tästä syystä vanhat tytöt eivät tee yhtä suurta vaikutusta kuin uudet.
Reinan vilkutus lopussa on älyttömän söpö!
Harunan haastattelu tulee ensimmäisenä. Haa, kanapuku! Se on paljon söpömpi näin nähtynä kuin videolla.
Haruna vaikuttaa rauhalliselta ja hiljaiselta persoonalta haastattelussa. Toivottavasti Haruna ei jää persoonansa takia muiden taakse. Pelkään vähän, että niin saattaa käydä. Itse en aluksi Harunaa sen ihmeemmin huomioinut. Olihan hänellä erilainen ulkonäkö kuin muilla, mutta no, hän ei hypännyt esiin sen ihmeemmin. Nyt ymmärrän mahdollisen syyn siihen.
Täytyy sanoa, ettei Ayumillakaan vaikuta ainakaan vielä olevan sen ihmeempää persoonaa. Olen kyllä sen huomannut aiemmin. Jos Ayumi ei olisi hyvä laulaja ja tanssija, minusta tuntuu, etten olisi huomannut tyttöä ollenkaan.
Okei, no, Ayumi on suosikkini tähän mennessä 10 genissä. Ja Ayumi puhuu nopeasti. Harunalla oli jonkun verran asioita joita ymmärsin, mutta Ayumi pölöttää nopeasti niin ei saa selvää. :D Ayumi on silti supersöpö!
Kokonaisuudessa single on paras MoMusulta pitkään aikaan. Täytyy myöntää, että kokonaisuus on parempi kuin Kimagure Princesissä. Kimagure on ollut tähän mennessä suosikkisingleni. Kumpikaan kappaleista ei ohita Kimagurea, eli se on edelleen ykkösbiisini, mutta kokonaisuus on Pyokossa parempi. Molemmat kappaleet ovat lähes kympin arvoisia. Jep.
Osta omasi!
sunnuntai 6. toukokuuta 2012
Idolituotteet Japanissa - mistä ostin?
"Sinicharuccha
btw eikös Tokiossa olekin se joku HelloShop? Kävitkö siellä? ^ ^"
Kysymyksen sain tammukuussa toiseen blogiini ja vastaaminen on vähän jäänyt. Mulla oli suunnitelmissa skannata esimerkiksi Akihabaran kartta ja ottaa kuvia ostoksistani, mutta kartan skannaaminen nyt sitten saa jäädä. Tämän postauksen ideana on se, että kerron mistä minä löysin mitäkin (joulukuu 2011 loppu & tammikuu 2012 alku) ja sillai. Olla vähän niinkuin tietopaketti? Nojoo.
Ennen matkaa sain tietää kaksi konserttia joihin ehdottomasti halusin päästä - Hello! Project Winter 2012 sekä PASSPOn konsertti. Liput hankin Hello!Onlinesta, välittäjän kautta. Siitä oikeasti oli hyötyä, sillä olo tuntui heti turvallisemmalta lippujen suhteen. Sovimme, että hän joko vie liput hotelliin tai hankkii tuttunsa tuomaan liput minulle sovittuun paikkaan. Ilman näitä mahdollisuuksia olisin ollut varmaan ihan paniikissa, pelännyt, että liput katoavat postissa tai jotain. :D No, onneksi sain ne. Hankin myös toiseen H!P Winter konserttiin lipun, mutta tällä kertaa itse. Harajukussa toimii Gorakudoh niminen liike, josta hankin liput. Ilmeisesti kyseistä liikkeestä löytyy myös idolituotteita, mutta sen ihmeemmin en liikeeseen perehtynyt.
Harajukusta en itse löytänyt juurikaan Hello! Projectiin liittyvää tavaraa. AKB:lle löytyi oma liike, mutta tungoksen vuoksi se jäi sitten näkemättä. Poikabändejen fanituotteita löytyi ihan kivasti. Ainoa tosin jonka bändeistä tunnistin oli Arashi joten en osaa tarkemmin sanoa mistä bändeistä tuotteet olivat.
Sitten Sinicharucchan esittämään kysymykseen. Kävin Shibuyan HelloShopissa kahdesti. Uenoon olisin halunnut mennä, mutta koska sain vähän niinkuin kiellon (tai kehotuksen) ostaa yhtään enempää kuvia joten se jäi sitten väliin. Ehkä hyvä niin. Tuhlasin matkan aikana varmaan kaikkein eniten rahaa Hello!Project tavaraan. No kuitenkin. HelloShop löytyi siis miesten Shibuyan alakerrasta. Itse superinnostuneena lähdin etsimään kauppaa yläkerrasta. Pettymys oli suuri kun en sitä löytänyt. Lopulta tajusin, että alhaalla on vielä yksi kerros ja johan päivä pelastui!
HelloShop ei ollut mitenkään iso paikka. Paikka oli pieni ja söpö. Muutama vaate koristi seinää (silloin vuorossa oli Hello!Channel 6 asut) ja muuten paikka oli täynnä kuvia. Systeemi, millä kuvia ostettiin oli suht helppo. Ovelta sai kynän, paperin ja alustan. Paperilla oli osiot jokaiselle H!P:n bändille. Siinä sitten kirjoitettiin kuvan numero (luki kuvan kulmassa) ja määrä kuinka monta kuvaa haluttiin. Paperin toisella puolella oli myös tilauslista joillekkin muille asioille, mutta minulla ei ole aavistustakaan mille.. Photobookin tilauksen kirjoitin hienosti paperin reunaan! :D Oli pakko saada uusin Alo-Hello! koska mukana sai "not for sale" kuvan. Ja niitä oli vielä hurjasti jäljellä..
Ja ostajalle huomio: kirjoittakaa neloset näin: 4. Itsehän en laita noita kahta ylintä viivaa yhteen ikinä kun kirjoitan numeroa ja nelostani ei ymmärretty! Ja kun ymmärrettiin niin ne korjattiin...
Henkilökunta ei ymmärtänyt englantia, mutta hyvin tulin silti toimeen! Jes!
Ja sitten Akihabara.
Yllättyykö kukaan jos sanon, että AKB oli kaikkialla? Ja AKB fanitavaraa oli kaikkialla? Tuskin. Hello! Project tavaraa oli ihan tajuttoman vaikea löytää. Kuitenkin, jos H!P levyjä haluaa löytää, suosittelen etsimään KFC:n ja kävelemään sen ohi eteenpäin. Kadun päästä löytyy iso liike, mistä löytyy figuureja ja monien eri bändien levyjä halvalla. Ja oikeasti, halvalla. Ostin itse S/mileagen Uchouten Love single paketin (kaikki singlen versiot) hintaan 2500 jeniä (n. 25e) sekä Morning Musumen All Singles Complete LE:n hintaan 1500 jeniä (n.15e).
Konserteista myös muutama juttu.
Zepp Tokyolla (PASSPOn konsertti) sisään mentiin lipussa olevan numeron mukaan. Olimme 5xx joten olimme ilmeisesti viidensiäsadansia jotka sisään pääsivät. Zepp Tokyolla maksetaan myös 500 yenin maksu, jolla ilmeisesti olisi saanut ilmaiseksi kaljan. Tai jotain kaljan näköistä. :D Eipä tullut kokeiltua mitä se oli. Konserttipaikassa meillä oli seisomapaikat ja ne sai valita itse. Sinne minne mahtui sai mennä seisoskelemään. Me menimme ehkä sisään viidennestä ovesta ja olimme suht lähellä lavaa~.
Fanituotteita sai ostaa reilusti ennen konserttia ulkoa ja hiukan ennen konserttia sisältä aulasta. Konsertin jälkeisistä ostoksista ei ollut mitään tietoa, olisiko se ollut mahdollista. Paitsi että kaljaa sai!
Nakano Sun Plaza taas.. No, ensin pääsi ostamaan pin-up postereita ainakin! Muuten itselläni ei ole kauheasti muistikuvaa. Paitsi että pihalla oli paljon telttoja, joissa olisi päässyt vaihtelemaan omia kuviaan! Lippujen tarkistuksen jälkeen turvatarkastajat kysyivät oliko mukana kameraa, jonka jälkeen pääsimme ostamaan kaikkia muita fanituotteita. En ole varma, pääseekö näitä muita tuotteita ostamaan nekin, jotka eivät tule konserttiin. Itse en sellaista tilannetta kokenut. :D Kuitenkin. Kun liput ja kamerat on tarkistettu, jaetaan kasa lippulappuja! Yksi lippulapuista on lista mitä konsertissa myydään. Olin jo aiemmin päättänyt mitä haluan, mutta ennen konserttia oli kiva vielä miettiä mitä voisi ennen seuraavaa konserttia hankkia. Ja muutenkin, voihan sitä mennä omalle paikalleen istumaan ja siinä sitten miettiä mitä ostaa. Etenkin jos kantaa kamalasti tavaraa jo muutenkin mukana!
Toivottavasti muistin nyt kaiken mitä meinasinkin sanoa... kysymyksiä saa esittää, vastaan parhaani mukaan! Ja erittäin mielelläni! :)
btw eikös Tokiossa olekin se joku HelloShop? Kävitkö siellä? ^ ^"
Kysymyksen sain tammukuussa toiseen blogiini ja vastaaminen on vähän jäänyt. Mulla oli suunnitelmissa skannata esimerkiksi Akihabaran kartta ja ottaa kuvia ostoksistani, mutta kartan skannaaminen nyt sitten saa jäädä. Tämän postauksen ideana on se, että kerron mistä minä löysin mitäkin (joulukuu 2011 loppu & tammikuu 2012 alku) ja sillai. Olla vähän niinkuin tietopaketti? Nojoo.
Ennen matkaa sain tietää kaksi konserttia joihin ehdottomasti halusin päästä - Hello! Project Winter 2012 sekä PASSPOn konsertti. Liput hankin Hello!Onlinesta, välittäjän kautta. Siitä oikeasti oli hyötyä, sillä olo tuntui heti turvallisemmalta lippujen suhteen. Sovimme, että hän joko vie liput hotelliin tai hankkii tuttunsa tuomaan liput minulle sovittuun paikkaan. Ilman näitä mahdollisuuksia olisin ollut varmaan ihan paniikissa, pelännyt, että liput katoavat postissa tai jotain. :D No, onneksi sain ne. Hankin myös toiseen H!P Winter konserttiin lipun, mutta tällä kertaa itse. Harajukussa toimii Gorakudoh niminen liike, josta hankin liput. Ilmeisesti kyseistä liikkeestä löytyy myös idolituotteita, mutta sen ihmeemmin en liikeeseen perehtynyt.
Harajukusta en itse löytänyt juurikaan Hello! Projectiin liittyvää tavaraa. AKB:lle löytyi oma liike, mutta tungoksen vuoksi se jäi sitten näkemättä. Poikabändejen fanituotteita löytyi ihan kivasti. Ainoa tosin jonka bändeistä tunnistin oli Arashi joten en osaa tarkemmin sanoa mistä bändeistä tuotteet olivat.
Sitten Sinicharucchan esittämään kysymykseen. Kävin Shibuyan HelloShopissa kahdesti. Uenoon olisin halunnut mennä, mutta koska sain vähän niinkuin kiellon (tai kehotuksen) ostaa yhtään enempää kuvia joten se jäi sitten väliin. Ehkä hyvä niin. Tuhlasin matkan aikana varmaan kaikkein eniten rahaa Hello!Project tavaraan. No kuitenkin. HelloShop löytyi siis miesten Shibuyan alakerrasta. Itse superinnostuneena lähdin etsimään kauppaa yläkerrasta. Pettymys oli suuri kun en sitä löytänyt. Lopulta tajusin, että alhaalla on vielä yksi kerros ja johan päivä pelastui!
HelloShop ei ollut mitenkään iso paikka. Paikka oli pieni ja söpö. Muutama vaate koristi seinää (silloin vuorossa oli Hello!Channel 6 asut) ja muuten paikka oli täynnä kuvia. Systeemi, millä kuvia ostettiin oli suht helppo. Ovelta sai kynän, paperin ja alustan. Paperilla oli osiot jokaiselle H!P:n bändille. Siinä sitten kirjoitettiin kuvan numero (luki kuvan kulmassa) ja määrä kuinka monta kuvaa haluttiin. Paperin toisella puolella oli myös tilauslista joillekkin muille asioille, mutta minulla ei ole aavistustakaan mille.. Photobookin tilauksen kirjoitin hienosti paperin reunaan! :D Oli pakko saada uusin Alo-Hello! koska mukana sai "not for sale" kuvan. Ja niitä oli vielä hurjasti jäljellä..
Ja ostajalle huomio: kirjoittakaa neloset näin: 4. Itsehän en laita noita kahta ylintä viivaa yhteen ikinä kun kirjoitan numeroa ja nelostani ei ymmärretty! Ja kun ymmärrettiin niin ne korjattiin...
Henkilökunta ei ymmärtänyt englantia, mutta hyvin tulin silti toimeen! Jes!
Ja sitten Akihabara.
Yllättyykö kukaan jos sanon, että AKB oli kaikkialla? Ja AKB fanitavaraa oli kaikkialla? Tuskin. Hello! Project tavaraa oli ihan tajuttoman vaikea löytää. Kuitenkin, jos H!P levyjä haluaa löytää, suosittelen etsimään KFC:n ja kävelemään sen ohi eteenpäin. Kadun päästä löytyy iso liike, mistä löytyy figuureja ja monien eri bändien levyjä halvalla. Ja oikeasti, halvalla. Ostin itse S/mileagen Uchouten Love single paketin (kaikki singlen versiot) hintaan 2500 jeniä (n. 25e) sekä Morning Musumen All Singles Complete LE:n hintaan 1500 jeniä (n.15e).
Konserteista myös muutama juttu.
Zepp Tokyolla (PASSPOn konsertti) sisään mentiin lipussa olevan numeron mukaan. Olimme 5xx joten olimme ilmeisesti viidensiäsadansia jotka sisään pääsivät. Zepp Tokyolla maksetaan myös 500 yenin maksu, jolla ilmeisesti olisi saanut ilmaiseksi kaljan. Tai jotain kaljan näköistä. :D Eipä tullut kokeiltua mitä se oli. Konserttipaikassa meillä oli seisomapaikat ja ne sai valita itse. Sinne minne mahtui sai mennä seisoskelemään. Me menimme ehkä sisään viidennestä ovesta ja olimme suht lähellä lavaa~.
Fanituotteita sai ostaa reilusti ennen konserttia ulkoa ja hiukan ennen konserttia sisältä aulasta. Konsertin jälkeisistä ostoksista ei ollut mitään tietoa, olisiko se ollut mahdollista. Paitsi että kaljaa sai!
Nakano Sun Plaza taas.. No, ensin pääsi ostamaan pin-up postereita ainakin! Muuten itselläni ei ole kauheasti muistikuvaa. Paitsi että pihalla oli paljon telttoja, joissa olisi päässyt vaihtelemaan omia kuviaan! Lippujen tarkistuksen jälkeen turvatarkastajat kysyivät oliko mukana kameraa, jonka jälkeen pääsimme ostamaan kaikkia muita fanituotteita. En ole varma, pääseekö näitä muita tuotteita ostamaan nekin, jotka eivät tule konserttiin. Itse en sellaista tilannetta kokenut. :D Kuitenkin. Kun liput ja kamerat on tarkistettu, jaetaan kasa lippulappuja! Yksi lippulapuista on lista mitä konsertissa myydään. Olin jo aiemmin päättänyt mitä haluan, mutta ennen konserttia oli kiva vielä miettiä mitä voisi ennen seuraavaa konserttia hankkia. Ja muutenkin, voihan sitä mennä omalle paikalleen istumaan ja siinä sitten miettiä mitä ostaa. Etenkin jos kantaa kamalasti tavaraa jo muutenkin mukana!
Toivottavasti muistin nyt kaiken mitä meinasinkin sanoa... kysymyksiä saa esittää, vastaan parhaani mukaan! Ja erittäin mielelläni! :)
perjantai 30. maaliskuuta 2012
... Miksi edes fanitan?
Niinpä. Olen miettinyt asiaa jo kauan. Luvassa on kunnon avautumispostaus. Onneksi en kirjoita englanniksi, sillä saisin varmasti monien vihat niskoilleni. 8)
Miksikö? Itseäni ärsyttää ihan tajuttomasti ylipäätään muut fanit. Tekisi mieli sulkeutua omaan huoneeseen ja fanittaa yksinään. On poikkeuksia - jotku ovat ihan mukavia mutta sitten taas jotku... No, sanotaanko vaikka että paha mieli siitä tulee, kun lukee porukoiden vihaviestejä.
Itse en ole koskaan ymmärtänyt sitä, miten jotku voivat vihata bändin jäseniä, tai muita bändejä. Siis oikeasti. Itse en ole ikinä vihannut ketään. On jäseniä, jotka eivät kiinnosta ja joiden suosio on osakseen mysteeri minulle, mutta en silti koe tarpeelliseksi haukkua heitä? Mielestäni heissä ei ole mitään haukuttavaa. Minua ei vain kiinnosta. On myös jäseniä joista pitän ja heissäkin on huonoja puolia. Otetaan esimerkkinä Berryzin Momoko. Kyllä, ne pahuksen saparot voisi jättää jo pois. Kuitenkin.. Miten hemmetissä se on Momokon vika, että hänellä on saparot? Miksi kaikki syyttävähän Momokoa asiasta? Musta tuntuu, että se on enemminkin stylistin vika.. Tai kuka se ikinä onkaan, joka päättää tyttöjen asukokonaisuudet.
Muutenkin tuo viha on ihan hölmöä. Sanotaan, että vihataan ihmistä. Viha on oikeasti vahva sana. Voin sanoa, että vihaan vain kahta ihmistä - sitä, joka aloitti kiusaamiseni ja sitä, joka alkoi satuttamaan minua. Okei, en tunne kumpaakaan, joten en osaa sanoa, vihaisinko heitä vaikka tuntisin. Pointtini tässä on se, että minun on vaikea ymmärtää vihaa, etenkään kun kukaan tytöistä ei ole tehnyt vihaajalle mitään! Eikä ole tehnyt muille tytöillekään mitään. Okei, osalla on enemmän sooloja kuin toisilla, mutta onko se sitten hyvä syy vihaan? Ei minusta. Tätäkään asiaa ei tytöt voi päättää.
Minulle on myös mysteeri se, miksi Tsunkua syytetään kaikesta. Eiköhän hei muitakin isoja tyyppejä ole näiden päästösten takana! Mutta ei, syytetään vain Tsunkua... Ai valmistui... Syytetään Tsunkua! Koha valmistuu.. Syytetään Tsunkua! Risa valmistuu.. Syytetään siitäkin Tsunkua! Hei ihan oikeasti.. Eiköhän tytötkin ole asiaa itse päättäneet. Itseasiassa, olen sitä mieltä (ihan näin btw.) että on hyvä että Risa valmistuu. Se energia mitä Risassa oli Japan Expossa, oli kadonnut H!P Winter 2012 konsertissa. Eli ehkä nyt on Risan aika.
Inhoan sitä, että jos yksi kappale on huono (Pyoco pyoco...) niin sitä pitää sitten verrata joka v*tun kappaleeseen. Tai mainita että "kumpa tämä olisi parempi" tai laittaa joka toiseen hemmetin viestiin asiaa siitä kuinka huono kappale on. Hei, kappaleella voi olla faneja! Omasta mielestäni Pyoco on yksi parhaita kappaleita (ja siis epämomusu fanitkin sanoivat, että "Hei, onpas hyvä kappale! Tämän voisi hankkia.). Jos sinä et pitä siitä, voit joo mainita asiasta mutta onko pakko laittaa siitä jokaiseen viestiin, häh?! En minäkään pitänyt Kono herpsderps kappaleesta, mutta olkaa hyvät ja laskekaa kuinka monta kertaa haukuin sen p*skaksi. Veikkaan, että eipä montaa kertaa löydy.
Fanien valitus ärsyttää muutenkin.
"Yhyy miksei musume tee genki kappaleita"
Maji Desu ilmestyy "Hyi mitä kakkaa, missä emo-musume" <- Sama tyyppi joka valittaa genki musumesta.
"Miksei kenenkään hiustyylei muuteta"
Eriponin hiukset leikataan -> "HYII miksi noin tehtiin, idiootti Tsunku!!!" <- Sama tyyppi taas.
Kaikkein ärsyttävintä on se, kuinka haukutaan hurjasti toisten idoleita ja kun omaa idolia haukutaan niin ei hemmetti sitä raivoamista! Ei kaikki voi pitää kaikista? Ja jos itse haukkuu jonkun idolia, pitäisi myös tajuta, että omaakin voi haukkua. Miksi loukkaantua pienestä jos itse haukkuu tiettyjä jäseniä joka hemmetin päivä? Siinä voi samalla miettiä miltä tämän haukutun faneista tuntuu...
Pakko avautua. Mutta meno alkaa olla joka hemmetin foorumilla niin käsittämätöntä ettei mitään rajaa! Mä olen jo niin monta kertaa meinannut, etten enää foorumeilla pyörisi... Mutta siitä on tullut tapa josta ei pääse eroon. Ja 99% kerroista kun foorumeilla käyn, pahoitan mieleni. Haluan uuden harrastuksen missä ei tule paha mieli, kiitos hei.
Miksikö? Itseäni ärsyttää ihan tajuttomasti ylipäätään muut fanit. Tekisi mieli sulkeutua omaan huoneeseen ja fanittaa yksinään. On poikkeuksia - jotku ovat ihan mukavia mutta sitten taas jotku... No, sanotaanko vaikka että paha mieli siitä tulee, kun lukee porukoiden vihaviestejä.
Itse en ole koskaan ymmärtänyt sitä, miten jotku voivat vihata bändin jäseniä, tai muita bändejä. Siis oikeasti. Itse en ole ikinä vihannut ketään. On jäseniä, jotka eivät kiinnosta ja joiden suosio on osakseen mysteeri minulle, mutta en silti koe tarpeelliseksi haukkua heitä? Mielestäni heissä ei ole mitään haukuttavaa. Minua ei vain kiinnosta. On myös jäseniä joista pitän ja heissäkin on huonoja puolia. Otetaan esimerkkinä Berryzin Momoko. Kyllä, ne pahuksen saparot voisi jättää jo pois. Kuitenkin.. Miten hemmetissä se on Momokon vika, että hänellä on saparot? Miksi kaikki syyttävähän Momokoa asiasta? Musta tuntuu, että se on enemminkin stylistin vika.. Tai kuka se ikinä onkaan, joka päättää tyttöjen asukokonaisuudet.
Muutenkin tuo viha on ihan hölmöä. Sanotaan, että vihataan ihmistä. Viha on oikeasti vahva sana. Voin sanoa, että vihaan vain kahta ihmistä - sitä, joka aloitti kiusaamiseni ja sitä, joka alkoi satuttamaan minua. Okei, en tunne kumpaakaan, joten en osaa sanoa, vihaisinko heitä vaikka tuntisin. Pointtini tässä on se, että minun on vaikea ymmärtää vihaa, etenkään kun kukaan tytöistä ei ole tehnyt vihaajalle mitään! Eikä ole tehnyt muille tytöillekään mitään. Okei, osalla on enemmän sooloja kuin toisilla, mutta onko se sitten hyvä syy vihaan? Ei minusta. Tätäkään asiaa ei tytöt voi päättää.
Minulle on myös mysteeri se, miksi Tsunkua syytetään kaikesta. Eiköhän hei muitakin isoja tyyppejä ole näiden päästösten takana! Mutta ei, syytetään vain Tsunkua... Ai valmistui... Syytetään Tsunkua! Koha valmistuu.. Syytetään Tsunkua! Risa valmistuu.. Syytetään siitäkin Tsunkua! Hei ihan oikeasti.. Eiköhän tytötkin ole asiaa itse päättäneet. Itseasiassa, olen sitä mieltä (ihan näin btw.) että on hyvä että Risa valmistuu. Se energia mitä Risassa oli Japan Expossa, oli kadonnut H!P Winter 2012 konsertissa. Eli ehkä nyt on Risan aika.
Inhoan sitä, että jos yksi kappale on huono (Pyoco pyoco...) niin sitä pitää sitten verrata joka v*tun kappaleeseen. Tai mainita että "kumpa tämä olisi parempi" tai laittaa joka toiseen hemmetin viestiin asiaa siitä kuinka huono kappale on. Hei, kappaleella voi olla faneja! Omasta mielestäni Pyoco on yksi parhaita kappaleita (ja siis epämomusu fanitkin sanoivat, että "Hei, onpas hyvä kappale! Tämän voisi hankkia.). Jos sinä et pitä siitä, voit joo mainita asiasta mutta onko pakko laittaa siitä jokaiseen viestiin, häh?! En minäkään pitänyt Kono herpsderps kappaleesta, mutta olkaa hyvät ja laskekaa kuinka monta kertaa haukuin sen p*skaksi. Veikkaan, että eipä montaa kertaa löydy.
Fanien valitus ärsyttää muutenkin.
"Yhyy miksei musume tee genki kappaleita"
Maji Desu ilmestyy "Hyi mitä kakkaa, missä emo-musume" <- Sama tyyppi joka valittaa genki musumesta.
"Miksei kenenkään hiustyylei muuteta"
Eriponin hiukset leikataan -> "HYII miksi noin tehtiin, idiootti Tsunku!!!" <- Sama tyyppi taas.
Kaikkein ärsyttävintä on se, kuinka haukutaan hurjasti toisten idoleita ja kun omaa idolia haukutaan niin ei hemmetti sitä raivoamista! Ei kaikki voi pitää kaikista? Ja jos itse haukkuu jonkun idolia, pitäisi myös tajuta, että omaakin voi haukkua. Miksi loukkaantua pienestä jos itse haukkuu tiettyjä jäseniä joka hemmetin päivä? Siinä voi samalla miettiä miltä tämän haukutun faneista tuntuu...
Pakko avautua. Mutta meno alkaa olla joka hemmetin foorumilla niin käsittämätöntä ettei mitään rajaa! Mä olen jo niin monta kertaa meinannut, etten enää foorumeilla pyörisi... Mutta siitä on tullut tapa josta ei pääse eroon. Ja 99% kerroista kun foorumeilla käyn, pahoitan mieleni. Haluan uuden harrastuksen missä ei tule paha mieli, kiitos hei.
maanantai 27. helmikuuta 2012
S/mileage - Chotto Matte Kudasai
Viimeisin S/mileagen single tuli hankittua muutama päivä julkaisun jälkeen. Rahatilanteen takia valinta tuli tehdä regularin ja limited D:n välillä ja päädyin limited D versioon, lähinnä B-raidan takia. Omistin jo ennestään S/mileagelta single remix singlen, joten tästäkin sellaisen halusin.
1. Chotto Matte Kudasai
Nimikkokappale on mielestäni ihana. Kuulin kappaleen ensimmäistä kertaa Hello Project Winter 2012 konsertissa ja oi että! Kunnon rakkauskappale! Tykkään ihan kamalasti. Mielestäni parasta singlellä on yllättäen Meimi. Meimin osuudet ovat jotain niin.. vau! Mielestäni MeiMei on kehittynyt ihan kamalasti. Akari oli minulle positiivinen yllätys! En ole mitenkään erityisemmin ollut kiinnostunut Akarista, mutta vau! Akari kuulostaa mielestäni älyttömän hyvältä kappaleessa!
Chotto Matte Kudasai on kappale, joka jää kyllä helposti päähän. Kun video ilmestyi ja katsoin sen, kappale soi päässäni varmaan kaksi viikkoa putkeen! Ja kertosäe oli lähinnä se joka soi. Tai no, ylipäätään Chotto Matte Kudasai kohdat. Sitä hoetaan melko paljon.
Kappale on kokonaisuudessaan mielestäni todella kiva. Musiikki on iloista ja kappale on hauska. Aion hankkia vielä myöhemmin muita versioita, sillä haluan muutkin B-raidat sekä ainakin Dance shotin. Chotto Matte Kudasai ei ole S/mileagen paras kappale, mutta voittaa kyllä aika monta singleä. Voisin sanoa, että A-raitana Chotto Matte Kudasai on listallani kolmannella tai neljännellä sijalla.
S/mileage Singles Gekiatsu Remix
Tykkään ihan kamalasti Remixin alusta! Sellainen energinen remix on ihan parhautta. Mutta kun remix hidastuu.. Nah. Sitten ei oikein enää kiinnosta.
Loppu taas on ihan jees. Alku on tässä remixissä kuitenkin kaikkein parasta. Remix saisi olla pidempi ja siinä saisi olla enemmän kappaleita. Sitten se olisi mielestäni parempi. Nyt se jää lyhyeksi. Liian lyhyeksi.
Chotto Matte Kudasai instrumental
Odotin ihan älyttömän innoissani millainen instrumentaali kappaleesta olisi. Ja no, se ei ollut läheskään sellainen kun odotin! Esimerkiksi kertosäe. En olisi odottanut sen olevan ihan.. sellainen kun se on. Mielestäni se, että tytöt eivät laula muuttavat instrumentalia ihan älyttömästi. Se ei ole läheskään niin energinen kuin mitä laulun kanssa. Ja se oli pieni yllätys. Tuntuu aina, että instrumentaalit olisivat ainakin yhtä energisiä ilman laulua kuin laulun kanssa, mutta tämä tekee poikkeuksen. Eipä se kuitenkaan kamalasti haittaa, tykkään silti!
Osta omasi
keskiviikko 8. helmikuuta 2012
Kikkawa Yu - One for YOU albumi
Ensiksi valittelua - konserttiraportit päättivät sitten kadota kokonaan! Siis oikeasti! Onneksi minulla on MoMusuista konsertti ripit, mutta PASSPOsta ei ole mitään! Fuuu!
No, tässä jotain hauskaa PASSPOa kun joudutte odottamaan.
01.～Ignition～
En osaisi kuvitella tätä introa Kikkawan levyn aluksi, mutta ihan jännä. Tykkäisin varmaan jonkun muun levyn/musiikkilajin introna
02.Konna Watashi de Yokattara
Rakastan kappaletta! Yksi Kikkawan parhaita, ehdottamasti! Kertosäe on varmaan kappaleen paras osa. Kappale kuulostaa paljon paremmalta livenä, mutta ei levynkään versio ole huono.
03.Sweetie
Pirteämpi kappale. Kertosäe on kappaleessa erittäin menevä. Koko kappale on mielestäni kunnon energiapamaus! Itselleni tuli ainakin hymy huulille kappaletta kuunnellessa. Sweetie oli ihan loistava B-raitana ja olen todella iloinen, että se saatiin myös albumille mukaan!
04.Kikkake wa YOU!
Kikkawan ensimmäinen single! Tykkään kappaleesta edelleen, vaikken menisi hehkuttamaan sitä lähestään yhtä paljon kuin sen ilmestyessä.B-sidet olivat kuitenkin parempia ja "Konna Watashi de Yokattara" toimii singlenä paremmin. En silti sanoisi, että kappale olisi huono. Mielestäni "Kikkake wa YOU!" toimisi ehkä paremmin ihan näin albumikappaleena. Se ei ole mielestäni mitenkään kamalasti mieleenpainuva, vaikka kiva onkin. Ehkä voisin sanoa, että kappale on normaalia parempi albumikappale? :D
05.Knight Flight
Balladi! Mielestäni tästä huomaa, että Kikkawa onnistuu saamaan iloisesta kappaleesta menevän ja balladista erittäin kauniin!
Itse en sanoisi, että olen mikään balladifani (on harvoja joista pidän), mutta Kikkawan ääni on erittäin kaunis tässä ja voisin kuvitella kuuntelevani tätä useamminkin.
Kappale on oikeasti rauhoittava. Itse rentouduin (hyvällä tavalla) kappaleen aikana. Kertosäe on vahva, mutta samalla rauhoittava. Sain kunnon kylmät väreet kappaleen aikana! "Sayonara Namida" kuulosti livenä upea, en edes osaa kuvitella millainen "Knight Flight" olisi livenä..
06.Time to zone
Taas pirteä kappale! En osaa sanoa onko näin pirteä kauhean hyvä juttu "Knight Flightin" jälkeen...
Kuitenkin kappale on hyvä. Huomaa kuitenkin, että "Time to zone" on albumikapale. Vaikka se on menevä, mielestäni kappaleesta ei olisi singleksi.
07.Aitaku Nattara
Alku oli upea. Kikkawan ääni on jotain aivan ihanaa. "Aitaku Nattara" on taas rauhallisempi kappale. Kappale ei iskenyt minuun. Siinä ei ole "sitä jotakin", vaikka Kikkwan ääni on kauneimmillaan kappaleen alussa!
08.Mizuiro
"Mizuiro" ei ole ollut missään vaiheessa mikään suosikkikappaleeni. Onhan se ihan jees, muutaman kerran kuunneltava, mutta ei mikään sellainen, jonka ottaisin iPodille. En tiedä mikä tässä on se mikä ei iske. Ehkä musiikki? Äh, en osaa sanoa. Mizuiro on mielestäni ehkä huonoin Kikkaawan B-side.
09.Hira Hira Hoshi
Okei. Tämän kappaleen alun perusteella oisin voinut sanoa, että introkin sopii levyyn. Tuli kunnon wtf tunne. Kyllä tämä "elektroninen" vivahde säilyy koko kappaleen ajan pienenä. Se kuulosti erittäin kummalliselta. Joltain sellaiselta, mitä en olisi ikinä osannut odottaa Kikkawan musiikilta.
10.Sayonara Namida
Ehdottomasti paras kappale Kikkawalta. "Sayonara Namida" oli syy siihen, miksi tilasin Kikkawan ensimmäisen singlen ennakkoon. Kappale kuulostaa livenä paremmalta, mutta ei se levyversionakaan ole mielestäni yhtään huono! Tämä jää soimaan minun päähäni ainakin todella helposti! (Kuuntelin jo aamulla - soi koko työpäivän päässä!)
11.Arinomama no I LOVE YOU!
Taas rauhallista Kikkawaa. Kaunista! Kappaleen musiikki on ihan mahtavaa ja Kikkawan ääni sopii siihen hyvin. Minulle tulee mieleen vanha MoMusu kappaleesta. Voisin hyvin kuvitella kappaleen MoMusujen ensimmäiselle levylle. Hyvältä kuulostaa!
12. Hapirapi ~Sunrise~
"Hapirapi ~Sunrise~", kokkailukappale! Tosiaan, kappaleesta tulee mieleen ruuanlaitto, sillä kuuntelin yhden illan muffinsseja leipoessa vain tätä kappaletta. Jo tästä voi varmaan päätellä, että pidän kappaleesta! Mietestäni "Hapirapi" on kaikkein pirtein kappale levyllä ja itse sain paljon energisyyttä kappaleesta.
13.Hako no Naka no Blue
En odottanut tälläistäkään Kikkawalta! Positiivinen yllätys. En osaa ihan kuvailla millainen kappale mielestäni on, mutta erilainen ja hyvä saa olla tarpeeksi. Kappaletta voisi sanoa.. ehkä meneväksi? Menevä, mutta ei silti mikään "Hapirapi ~Sunrise~".. Kikkawan ääni sopii kyllä niin monenlaisiin kappaleisiin, ettei voi sanoa kuin vau!
14.Make YOU!
Sopiva kappale lopetukseksi. Itselleni tulee fiilis siitä, että tämä on nyt viimeinen kappale. "Make YOU" on taas menevä kappale. Tykkään kyllä tästäkin ihan kamalasti! On kyllä hyvä, täytyy sanoa. Kappaleen nimessä on taas You-vitsi, mutta ainakaan minua se ei haittaa.
Kokonaisuudessa albumi oli ihan ostamisen arvoinen! Musiikki oli suurimmaksi osaksi loistavaa, mitä nyt paria kappaletta lukuunottamatta. Kikkwan ääni sopii aivan loistavast erilaisiin kappaleisiin ja häntä on ilo kuunnella! Livenä Kikkan ääni on kauniimpi, mutta usein livet ovatkin parempia.
LE DVD
Hello! Project 2011 WINTER ~Kangei Shinsen Matsuri～ Sayonara Namida Esiintyminen
Mielestäni tästä taltioinnista kuulee hyvin, kuinka loistava Kikkawa on livenä. Ääni kuulostaa paremmalta kuin levyssä ja Kikkwan esiintyminen on suloista!
Esiintyminen ei ollut mielestäni yhtä energinen kuin Kikkawan muut esiintymiset, mutta se voi johtua siitä, että itse kappale on vähän rauhallisempi. Mietin myös, että ehkä Kikkawaa on voinut jännittää, etenkin jos tämä oli ensimmäinen hänen sooloesiintymisensä!
Kappaleen lopussa Kikkawan hymy on suloisin ikinä!
Kikkake wa YOU! musiikkivideo
Video on ihana. Harmittelin sitä, että sitä ei ollut millään singlellä, mutta onneksi asia korjaantui näin! Video on ihanan pirteä. Ehkä hiukan liian keltainen. Mutta ilmapallokohdat videotta ovat ihan älyttömän söpöt!
Melko lopussa oleva valkoinen peilikohtaus oli minusta vähän random, mutta mitäpä tuosta. On sitä randomimpaakin nähty!
Kikkake wa YOU! Music Video Making Of
Ensimmäinen asia mitä näkyy on päivämäärä. 2.2.2011. Onko tosiaan tästä jo vuosi? Tuntuu siltä, että olisin vasta saanut Kikkawan ensimmäisen singlen käsiini!
Making Ofissa on kansien kuvaus. Ainakin Hello Projectin Making Ofeissa on usein näitä. Myös näiden keräilykorttien kuvaus on otettu videolle. Singlen ensimmäisen painoksen mukana sai keräilykortin / single.
Seuraavaksi näytettiin hiukan lavasteiden rakentamista ja päästiin hiukan stalkkaamaan kuvakäsikirjoitusta! Tätä olisin itse halunnut nähdä lisää! Itselleni jäi kymppiluokan mediatunneilta iso mielenkiinto kuvakäsikirjoituksiin. Niitä olisi oikeasti mielenkiintoista nähdä enemmänkin!
Ja sitten Kikkawa astuukin kuvaan! Onko söpömää tyttöä nähty? Olen ihan ihastuksissani Kikkawan suloisuudesta. Sitten nähdäänkin Dance Shotin tekia, Close Uppia ja randomia riehumista ilmapallo- ja peilihuoneessa. Videon Making Of on melko normaali, eli ihan jees, mutta en usko että sitä nyt usein alkaisi katsomaan.
Hapirapi ~Sunrise~ Music Video Dance Shot ver.
Aloin miettimään olenko edes nähnyt koskaan Hapirapi ~Sunrisen~ videota. Dance Shot ei nimittäin näytä tutulta. Voi olla, että tilasin singlen siihen aikaan, kun en halunnut hirveästi ennakkotietoja tulevasta singlestä. No, ei näytä tutulta.
Näin ensimmäistä kertaa (?) tanssin nähneenä voin sanoa, että osaksi se on tylsä. Pelkkää käsien heilutusta. Kuitenkin tykkään ihan älyttömästi kertosäkeen liikkeistä. Ihan vain niiden takia voisin opetella tanssin itse!
En tiedä johtuuko televisiosta vai mistä, mutta Kikkawan äämi kuuluu todella huonosti! Ihan kuin kuuntelisi instrumentaalia (tai musiikkia Nokian puhelimesta iPodin kuulokkeilla..). Se vähän häiritsee.
Lavastus on onnistunut Dance Shotissa hyvin, tykkään ihan älyttömän paljon! Ja vaatteet kanssa!
Hapirapi ~Sunrise~ Music Video Making Of
Koira näyttää tutulta! Taisin katsoa preiewin kappaleesta sen ilmestyessä. En kyllä tiedä miksen sitten katsonut sitä kokonaan.. Tai veikkaan, etten katsonut.
Kikkawan vaatteet ovat promokuvissa (?) todella söpöt! Ainakaan keräilykuvia ne eivät kai voineet olla, sillä omassa first pressissä ei mitään kuvaa tullut..
Tässä musiikki kuuluukin jo paremmin. Ehkäpä yllä olevassa videossa oli instrumentaali..
Joo. Tässä sitten näytetään myös Kikkawan ja koiran touhuja. Video on monipuolisempi, Kikkawa kommentoi enemmän asioita! Mutta samalla tämä Making of on mielestäni.. tylsempi. Ainakin koira on söpö!
Konna Watashi de Yokattara Music Video Close Up ver.
Tätäkään videota en ole nähnyt kunnolla! Taas musiikkina taitaa olla instrumental... Close up näyttää kuitenkin kivalta. Kamera liikkuu aina välillä ja mielestäni se tekee tästä kiinnostavan. Tanssikin näyttää kivalta!
Konna Watashi de Yokattara Music Video Making Of
Ja taas Making Of. Kikkawa on söpö! Näin vaihtelun vuoksi. Nyt ei aloitettukaan kuvauksilla vaan close upin kuvauksella. Ei kuitenkaan saman kuin mikä yllä oleva oli.
Iloinen pomppiva Kikkawa on ihana! En ymmärrä kuinka joku jaksaa hymyillä oikeasti kokoajan!
Sitten taitaakin olla kansien kuvaaminen. Kerrankin se ei tullut ensimmäisenä!
Tässä Kikka tuntuu saavan kaikkein eniten puheenvuoroja. Kiva juttu! Ensimmäisen Making ofin surullinen juttu oli se, ettei Kikka saanut puhua kamalasti! Nyt taas Kikka pälpättää paljon. Ja hymyilee. Ja pomppii. Niin suloinen! Ja vaikka Kikkawa pitää hauskaa, hän silti suhtautuu kuvauksiinkin vakavasti. Niin kiva katsoa!
Ja sitten kuvataankin tuota yllä mainittua close uppia ja dance shottia! Tykkään hurjasti valkoisesta mekosta joka Kikkawalla on! Ja kengät kelaisi minulle arkikäyttöön, kiitos! Itseasiassa en sanoisi ei hameellekaan. Se olisi talvella kiva! :D
Kokonaisuudessaan Limited Edition oli mielestäni ehdottomasti hintansa arvoinen. DVD oli mukavaa katseltavaa, musiikki oli levyllä ihanaa.. Jep. Tykkäsin hurjasti! Limited Edition on ehkä enemmän Kikkawan isoille faneille, mutta ihan regularia voisin suositella sellaisille, joista singlet ovat ihan ihan kivoja. Voisin sanoa, että pari albumin kappaletta olivat kunnon tajunnanräjäyttäjiä!
Osta omasi!
keskiviikko 14. joulukuuta 2011
Kappaleet joiden nimiä en tule varmaan koskaan muistamaan
No, mitäs mieltä olen Morning Musumen uusimmasta singlestä, joka oli ex-johtaja Takahashi Ain viimeinen?
Ennakko-odotukset olivat todella korkealla. Pyrin olemaan tietämättä singlestä yhtään mitään, ennen kuin saisin omat kappaleet kotiin. Tilasin limited B - ja Takaahashi Graduation versiot sekä single V:n.
Yllätyin kyllä siitä, kuinka hyvin maltoin olla kuuntelematta mitään previewiä singlestä tai katsomatta videota. Viime kevään Only Youn mahdoton kuuntelu auttoi selkeästi, kun ei ollut nettiä mistä löytää mitään tietoa. Näin loppujen lopuksi vain kannet singlestä sekä puvut ja se riitti ihan hyvin. Hyvältä näytti!
No, single julkaistiin ja sain omat kappaleeni kotiin. Jännitys tiivistyi... Ensimmäisenä kuunteluvuorossa oli Kono Chikyuu no Heiwa wo Honki de Negatterun da yo!. Pettymys oli suuri. Kappaleessa ainoat asiat, mistä tykkäsin olivat Gakin soolot. En pidä musiikista, sillä mielestäni muiden soolot eivät vain jotenkin... sovi siihen? Tai siis, musiikki itsessään on kiva, instrumentalina sitä kuuntelee miellellään, mutta Gakin ääni on ainoa joka sopii musiikin tyyliin, minun mielestäni.
Itse video taas oli ihan jees. Tykkäsin kohdista, joissa tytöt menevät avaruuteen. Ei video niin ihmeellinen ollut. Ja täytyy sanoa myös, että mielestäni se ei sopinut myöskään kappaleeseen. Ehkä ennemmin balladiin tai vastaavaan?
Kare to Issho ni Omise ga Shitai on mielestäni onnistunut paremmin kappaleena, joskin minua häiritsee se, kuinka Kono Chikyuun loppu tulee kappaleen alkuun. Se onkin syy, miksei tätä tule kuunneltua oikeasti juuri ollenkaan. Tykkään siitä, että Sayukin saa laulaa. Jep. Ja kappale on iloinen. Jee.
Sitten se video.... ei kamala. Näin ensin Limited B:n videon joka oli yhtä väriplänttiä! Vaikka osa jutuista sopiikin itse kappaleeseen, se on silti yksi iso sekamelska mistä ei ota tolkkua. Voisin sanoa, etten pidä videosta ollenkaan. Yh.
Jishin Motte Yume wo Motte Tobitatsu Kara on kaikkein parasta koko singlekokonaisuus asiassa. Ain ääni on upea ja sopii kappaleeseen. Ja mielestäni Ai myös laulaa kappaleen tunteella! Vaikka olen iloinen siitä, että Ai sai oman kappaleen, silti minustä tämä olisi ollut paljon mieluisampi koko yhtyeen singlenä kuin ylläolevat.
Kono Chikyuu / Kare to Issho on mielestäni Morning Musumen huonoinpia pitkään aikaan. Vaikka alunperin Seishun Collectionista en juurikaan pitänyt, aloin pitämään siitä ajan myötä. Tämä ei ole vieläkään ihastuttanut, vaikka kuuntelua on takana jo paljon. Haluaisin oikeasti pitää singlestä, onhan se Ain viimeinen. Mutta ei niin ei.
Eniten iloa pilasi minulta kappaleiden "yhdistäminen". Itselläni on kaikki mahdolliset soitin asiat sufflella, joten on todella ärsyttävää kun kappaleet ovat erikseen, mutta silti "yhdessä". Ymmärtääköhän kukaan mitä tarkoitan? :D Vaikka kuuntelsinkin levyä oikeassa järjestyksessä, kappaleiden väliin tulee silti tauko (ainakin Xboxilla) joka on todella raivostuttavaa. Argh!
Kono Chikyuu / Kare to Issho LE B
Kono Chikyuu / Jishin Motte
Kono Chikyuu / Kare to Issho single V
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)